Pöyry-kollegani Tobyn vanhemmat ja sisko perheineen viimeistään saivat Pekan, toisen Australiassa asuneen kollegani, saatesanat palaamaan mieleeni: ”Varo sitten, sillä se on maa josta ei oikein välittäisi palata takaisin”. Road trippimme ensimmäisenä etappina karautimme näet Cranen perheen pihaan kohtuuttoman kokoisella asuntoautollamme. Melbournesta reilun tunnin päässä saimme todella sydämellisen vastaanoton. Mutustelkaapa sanaa vieraanvaraisuus hetken aikaa niin pääsette tunnelmaan. Tobyn siskonmies, James, vei meikän seuraavana aamuna kalaan ja heti napsu. Flathead, snapper ja squid (mustekala) kävivät veneessä. Eihän ne kooltaan meidän kotoisille hauille tällä kertaa pärjänneet, mutta upea aamupäivä kerrassaan.
Tuo kohtuuttoman kokoinen kulkuneuvomme oli kohtuullisen epäkäytännöllinen Great Ocean Roadin mutkaisilla teillä. Taiteilija Edelmanin laulelma ”karavaanari, karavaanari, kaikkien kaveri” pyöri mielessä, kun viittäkymppiä kasikympin tiellä päästelin menemään. Drive left in Australia –kyltit matelivat vastaan, kun Kati hehkutti maisemia vieressä. Hemmetti mä mitään uskaltanut katsella. Hieno tie se on ja kannatti ajella 12 Apostolille saakka, jossa alkoi olla maisemat ihan näkemisen arvoisia. Arttu vaan manasi, ettei edes voitu ottaa tarjolla ollutta helikopteri-sightseeingia.
Parin yön jälkeen kurvattiin pois rannikolta kohti viineistään tunnettua Yarran laaksoa. Vähän meni vihkoon viinitilavierailut, kun ne ovat näköjään maanantaisin kiinni. Onneksi paikallinen suklaatehdas oli auki. Yksi syy lisää jäädä tänne.
Wilson’s Promontory. Hämmentävän upea niemeke. Jos Jumala on maailmaa luodessaan Norjan kohdalla ollut pirteällä tuulella vuonoja piirrellessään (terkut KePon Porsgrunnin jaokselle) niin samaa voi sanoa tästä seudusta. Kukkulaa, kengurua, hiekkarantaa, papukaijaa, metsää, vompattia, kalliorantaa. Toby tiesi mitä teki, kun merkkasi meidän matkasuunnitelmaan ensimmäisenä Wilson’s Promin.
Aussit pitävät tiet suorina, fish’n’chipsit maistuvina ja paikkojen nimet yksinkertaisina kuten Ninety Mile Beach, jonka varrella ollaan tämä yö. Keli on edelleen normaalia selvästi viileämpi sekä tuulisempi ja kun tuossa rannalla käytiin niin saatettiin hyvin olla ainoat ihmiset koko 90 mailin matkalla. Silmänkantamattomiin näkyi autiota hiekkarantaa ja ajatukset alkoivat kauas sinne lumiseen Suomeen kantamaan. Jos ei nyt kuitenkaan tänne jäädä niin nautiskellaan reissumme toisesta puoliskosta kohti Sydneytä rauhassa. Kelienkin pitäisi lämmetä 30 asteen yläpuolelle.
-Tuukka
 |
| Ninety Mile Beach, Lakes Entrance |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti