Kohtaamisia

Matkustamisessa on mielestäni parasta, kun saa jättää itsessään asuvan suomalaisen mykän mörön Helsinki-Vantaalle ja muuntautua lentomatkan aikana puheliaaksi maailmanmatkaajaksi. Mitä pidemmälle matka etenee, sitä useammin huomaan heittäväni huulta kaupan kassalla, campingalueen tiskipaikalla tai suihkuvuoroa jonotellessa. Yllättävän monella rupattelukaverilla on jokin kontakti Suomeen. Löytyy vävyä, miniää ja saunafirmaa. Jokaisen kontaktin jälkeen pohtii, miten mahtavaa sakkia tähän maailmaan mahtuukaan. 

Vaikuttavin kohtaaminen sattui taukopaikalla jossain Lakes Entrancen ja Merimbulan välillä. Reissuväsymys oli alkanut painaa meitä matkalaisia, ja neljän tunnin ajomatkat alkoivat tuntua takamuksissa. Olimme nuolemassa viimeisiä jäätelönrippeitä huuliltamme, kun paikalle saapui kaksi pyöräilijää. Kyselin siinä perinteiset "mistäs tuutte ja minne matka" kysymykset, joihin sain odottamattoman vastauksen. Isä ja poika olivat lähteneet normaalia pidemmälle pyöräretkelle toukokuussa 2014 Etelä-Saksasta. Matka oli taittunut Turkin ja Lähi-Idän kautta Kiinaan ja Luoteis-Aasiasta Australiaan. Viimeinen etappi Uusi-Seelanti oli jo lähellä. Sadan kilometrin päivävauhdilla kaksikko oli kulkenut, tavoitteenaan saada mittariin 25 000 km. Harmittelivat ainoastaan sitä, että Kiinan "pätkällä" kommunikointi paikallisten kanssa oli haastavaa. "Onneksi meillä oli juttuseuraa toisistamme!"

Jatkettuamme matkaamme olimme pitkään omissa mietteissämme. Hiljaisuuden rikkoi kuski ratin takaa: "Kaikkeen ne ihmiset ryhtyy!"

- Kati

Maestro grillaa